perjantai 19. toukokuuta 2017

ONKO TÄÄ JOTAIN NEUTRAALIA INTOHIMOA


SUN KANSSA OLLESSA MÄ TAVALLAAN VOIN HYVIN, TAVALLAAN HYVIN HUONOSTI.
TUNTUU KIPEELTÄ VÄLITTÄÄ NIIN LIIKAA, MUTTA JOTENKIN MÄ TYKKÄÄN SIITÄ TAVASTA JOLLA SÄ OOT KUSIPÄÄ.
KERROT KUITENKIN ITSE JOS JOTAIN ON TAPAHTUNUT.
ETKÄ SÄ OIKEASTI MIKÄÄN MULKKU OLE, TEET VAAN HÖLMÖJÄ VALINTOJA ETKÄ TAIDA IHAN YMMÄRTÄÄ KUINKA SYVÄLTÄ SUN YMPÄRILLÄ OLEVIA IHMISIÄ VIILTÄÄ, KOSKA ET VÄLITÄ KENESTÄKÄÄN YHTÄ PALJON KUN SUSTA VÄLITETÄÄN.
OSAAT SÄ KANSSA OLLA NIIN HIRVEEN HELLÄ JA HYVÄ ETTEI OO TOISTA SAMANLAISTA, VARMAAN VAAN KOVIN HUKASSA ITSES KANSSA.
ENKÄ VOI KUN KIITTÄÄ ONNEANI SUN KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ MUN KANSSA, OON OLLUT IHAN SAATANAN VAIKEA JA HUONONA, IHAN ILMAN KUNNOLLISTA SYYTÄKIN. OON SANONUT SULLE PALJON. PALJON HYVÄÄ JA PALJON HUONOA, PALJON ENEMMÄN KAIKKEA KUN OLISIN KUVITELLUT VOIVANI.
JA SÄ OOT KUUNNELLUT KAIKEN, JA VASTANNUT PARHAASI MUKAAN.
MÄ OON IKUISESTI TUULTA VASTAAN TAISTELEVA VIIRI, ENKÄ OLISI USKONUT ETTÄ MIKÄÄN NÄIN EPÄVAKAA JA SATUNNAINEN IHMISKONTAKTI VOISI SAADA MUT NIIN LEVOLLISEKSI.
KAIKEN TÄN PÖLYN JA LATTIALLE KASAANTUNEIDEN PIIRRUSTUSTEN KESKELLÄ ISTUN MINÄ, NIINKUIN AINA SEN JÄLKEEN KUN LÄHDET. MUTTA TÄLLÄ KERTAA EN ITKENYT. EN OKSENTANUT, ENKÄ TOIVONUT KUOLEMAA.
MULLA OLI SELLAINEN OLO, ETTÄ ON IHAN OKEI TUNTEA MITÄ IKINÄ TUNNEN, JA ON IHAN OKEI ETTEI KÄYTÄ VIIMEISIÄ VOIMIAAN MUIHIN IHMISIIN.
PITKÄSTÄ AIKAA JAKSOIN TEHDÄ OMIA JUTTUJA, OMAAN TAHTIIN.
PITKÄSTÄ AIKAA OLO ETTÄ JAKSAN NAUTTIA YSTÄVIEN SEURASTA TULEVINA PÄIVINÄ, ENKÄ VAIN IMEÄ ENERGIAA SIITÄ ETTÄ MUT HUOMATAAN, JA PAINUA HUONOVOINTISENA HILJAISEEN JA SOTKUISEEN KOTIIN YKSINÄISENÄ ITKEMÄÄN.
MUN MIELIALAT VOI VAIHDELLA KYMMENEN MINUUTIN SISÄÄN MAAILMAN JOKAISEN HIUKKASEN RAKASTAMISESTA ITSEMURHAVIESTIN SUUNNITTELUUN, JA NIIN NE USEIN TEKEEKIN, MUTTA MÄ TOIVON ETTÄ TÄÄ ON PITKÄKESTOISEMPAA.
[ON TÄÄ JO PÄIVÄN KESTÄNYT!!!]
ETTÄ MUN MIELI PYSYY AVARANA JA ANNAN ITSELLENI TILAA - JA ENNENKAIKKEA LUVAN - HENGITTÄÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Que pasa?