sunnuntai 30. lokakuuta 2016

PIMEYDEN PIILOSSA, PEHMEÄSSÄ VALOSSA



NE KÄVELEE KATUJA KÄDET RISTISSÄ,
NE EI KATSO KETÄÄN SILMIIN TAI TERVEHDI,
NE ON PUKEUTUNEET MUSTIIN VAATTEISIIN,
NE EI LAKKAA LIIKKUMASTA ÖISINKÄÄN,
NE EI OLE MATKALLA MIHINKÄÄN.

NE ON NE MAAHAN PAISKATUT RAUKAT,
RIKKI REVITYT RAKASTUNEET,
HYVÄKSIKÄYTETYT HÖLMÖT,
HYVÄUSKOISET HULLUT.

NE, JOTKA LUULEE ETTÄ TÄSSÄ MAAILMASSA
USKALTAA YHÄ YRITTÄÄ.

NE ON NE VAHVIMMAT KAIKISTA,
NE, JOTKA TIETÄÄ ETTÄ VIRHEISTÄ VOI OPPIA,
TUHAT KERTAA HALKEAMANSA KORJANNEET,
AINA UUDESTAAN ANTAUTUNEET.

NE OLLAAN ME,
ARVOTTOMAT TÄYNNÄ ARPIA.

maanantai 24. lokakuuta 2016

HALAAN FLANELLIA, MIETIN SITÄ KUN TE RIKOITTE MUT


SÄ PUHUT KUOLEMASTA KOSKA HALUAT OLLA TAIDETTA,
MUTTA ENTÄS KUN KUOLEMA KOPUTTAA OIKEESTI SUN OVELLA?
SIINÄ SÄ ISTUT LATTIALLA KALPEENA, PELOISSAAN JA SUUNNITELMAT AVOINNA,
KAKSI SEKUNTIA AIKAA PÄÄTTÄÄ HALUATKO HUUTAA APUA.

UNELMIA, DEMONEITA, KUOLEMANKAIPUUTA JA ELÄMÄNNÄLKÄÄ,
ONNEKSI MÄ ANNAN ANTEEKSI NIIN TEIDÄN EI TARVITSE POTEA HUONOA OMAATUNTOA.

perjantai 21. lokakuuta 2016

ONNEA ON:





KAVERIT, KEIKAT, KISSAT, KALJAT.
EPÄONNEA ON:
KRAPULAT, KAMALAN PASKA MUSIIKKI, KALLIIT TUOPIT, KELIT.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

AJAN KANSSA TÄNNE KUOPPAAN JOKO MAADUTAAN TAI PÄÄSTÄÄN YLÖS



LIIKAA SANOTTAVAA MUTTA EI HAJUAKAAN MITEN SEN SANOISI,
RAUHALLISTA MUTTA RANKKAA.

perjantai 14. lokakuuta 2016

MUUTOKSIA


RUSKAA PUISSA JA MAASSA,
KORKOJEN KOPINAA KADUILLA,
PAUHAAVAA MUSIIKKIA KUULOKKEISSA,
LYIJYKYNÄN RAPINAA PAPERILLA.
LEVOTTOMUUDEN TASO LASKEE
JA KYLMYYTEENKIN KAI TOTTUU.
TAAS ON AIKA PÄÄSTÄÄ JOISTAIN IHMISISTÄ IRTI
JA SAMALLA TARTTUA UUSISTA KUVIOISTA KIINNI.
EI KIINNOSTA OLLA ENÄÄ SE JOKA AINA JAKSAA YRITTÄÄ UUDESTAAN,
TÄNÄ SYKSYNÄ DIGGAAN VAAN MUN PIPOSTA
JA KIRPPAREISTA JA KAAKAOSTA KAUPPAHALLISSA.
PIIRRÄN VAAN KESKINKERTASIA KUKKIA PAPERIT TÄYTEEN
JA HYMYILEN SILLE ETTÄ TE JOTKUT OOTTE VÄHÄN TOSI KIVOJA.
OIKEESTIKIN ARVOSTAN TOSI PALJON SITÄ ETTÄ TEKIN JAKSATTE.
❤ ❤ ❤ 

perjantai 7. lokakuuta 2016

BEIBIBEIBI KAIKKI OOKOO



MAKASIN PÖYDÄN ALLA JA PIIRSIN SEN POHJAAN,
AAMUHUMALASSA JA IHAN ULAPALLA.
MIETIN KUINKA VAIKEETA ON PÄÄTTÄÄ KAUNEIN SANA TAI LEMPIKUKKA.
SITÄKIN, KUINKA PALJON TYKKÄÄN KAUNIISTA ESINEISTÄ,
LUONNOSTA JA KIMALLUKSESTA.
SEILASIN AHDISTUSKOHTAUSTEN LÄPI AINA SIIHEN OLOTILAAN,
JOSSA INNOSTUU LÖYTÄESSÄÄN JOTAIN UUTTA.

YMPÄRILLE KATSOESSA TULEE VAIKEA OLO,
MUTTA TULEVAISUUTTA MIETTIESSÄ AVOIN.
TUNTUU HYVÄLTÄ HAAVEILLA KESÄSTÄ LAPISSA,
KIRPEISTÄ PAKKASÖISTÄ TÄHTIÄ KATSELLESSA,
RUUSUN TERÄLEHDISSÄ KYLPEMISESTÄ,
TÄYSIKUUSTA, KYNTTILÖISTÄ, VALKOISESTA SALVIASTA,
VAIMEASTA RUMMUTUKSESTA JA NUOTIOISTA.

MIETIN MYÖS KUINKA VAIKEAA ONKAAN
MYÖNTÄÄ ITSELLEEN MILLAISEKSI IHMISEKSI ON KASVANUT.
OMAT VAHVUUDET EI TUNNU NIIN SUURILTA KUIN HALUAISI,
JA HEIKKOUDET OHJAILEE MIELTÄ LIIKAA.

USKO ITSEEN EI RIITÄ, JATKUVASTI TUNTUU SILTÄ ETTÄ ON TURHA EDES YRITTÄÄ,
KUN EI SIITÄ KUITENKAAN MITÄÄN TULE.
SITTEN TAJUAA, ETTÄ SEKIN ON VAHVUUTTA, ETTÄ PYSTYY MYÖNTÄMÄÄN ITSELLEEN OMAT HEIKKOUTENSA JA AJATTELEMAAN NIITÄ LUONTEEN KASVATTAMISEN KANNALTA.

SITTEN ASETTUU MAKAAMAAN AAMUHUMALASSA PÖYDÄN ALLE,
EHKÄ MIETTIMÄÄN KUINKA MAHDOTONTA SITÄ KAUNEINTA KUKKAA ON VALITA,
EHKÄ NAURAHTAMAAN OMALLE TYHMYYDELLE JA SAAMATTOMUUDELLE,
EHKÄ IHAN VAAN PIIRTÄMÄÄN SEN POHJAAN TERVEISIÄ.

TÄRKEIMPIÄ ASIOITA ON KUITENKIN TAJUTA,
ETTÄ YMPÄRISTÖN TAI OMAN PÄÄN EI OLE PAKKO AHDISTAA:
NIILLE ON VALTA TEHDÄ JOTAIN,
EIKÄ SEN TARVITSE OLLA MITÄÄN SUURTA.

[MÄ EHKÄ OSTIN KIMALTAVAN VIHREÄN PALJETTIMEKON, IHAN VAAN KOSKA SIITÄ TULI HETKEKSI ONNELLINEN OLO,
JA SILLON EI AHDISTANUT.]

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

NIIN SE KÄY, JOO, NIIN EIKÄ MUUTEN



VITUN KÄNNISSÄ, VITUN KIPEE, VITUN VÄSYNY, VITUN KYLLÄSTYNY, VITUN VAMMANEN, VITUN ILONEN, VITUN INNOISSAAN, VITUN STRESSAANTUNU, VITUN TURHA, VITUN RASKAS, VITUN TYPERÄ, VITUN OUTO, VITUN TÄRKEE, VITUN RAKAS, VITUN VÄLITTÄVÄ, VITUN ITSEKÄS, VITUN ILKEE, VITUN VITTUMAINEN JA VITUN VITTUUNTUNU.
AINA NIIN VITUN JOTAIN.